Kognitiivinen psykoterapia pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen. Kognitiivinen psykoterapia on yleiskäsite, joka pitää sisällään erilaisia teoreettisia malleja. Perinteisesti kognitiivisessa psykoterapiassa on tarkasteltu omia ajattelutottumuksia ja kuinka ne ovat yhteydessä omiin tunteisiin ja toimintatapoihin. Terapiassa voidaan tutkia, mitkä ovat oman toiminnan seuraukset ja ovatko ne itsen kannalta toivottavia ja tavoiteltavia. Terapiassa tulee yleensä tietoisemmaksi omista perususkomuksista, niiden syntyhistoriasta ja kuinka ne vaikuttavat tapaan nähdä itse, muut ihmiset ja maailma. Terapia voi olla lyhyt- tai pitkäkestoista. Etenkin lyhytpsykoterapialle ominaista on tavoitteellisuus ja työskentelykohteiden rajaaminen.
Kognitiivisessa psykoterapiassa terapeutin työskentelyote on aktiivinen. Terapia on asiakkaan ja terapeutin yhteistyötä. Terapeutti toimii asiakkaan kanssakulkijana, joka rohkaisee asiakasta uteliaaseen asioiden tutkimiseen sekä joustavampien ajattelu- ja toimintatapojen harjoitteluun. Työskentelyä tapahtuu myös tapaamisten välissä. Asiakas voi saada välitehtäväksi esimerkiksi omien ajatusten, tunteiden ja toimintayllykkeiden havainnoimisen tietyissä tilanteissa tai uuden taidon harjoittelemisen. Myös terapiavastaanotolla harjoitellaan uusia taitoja, kuten uudenlaista toimintaa vuorovaikutustilanteissa tai voimakkaiden tunteiden kanssa olemista.
Kognitiivisen psykoterapian uudemmat sovellutukset sisältävät esimerkiksi mindfulness eli tietoisen läsnäolon taitojen hyödyntämistä, myötätuntosuuntautunutta työskentelyä ja hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Tietoisuustaitoharjoittelun tavoitteena voi olla esimerkiksi tunteiden säätelykyvyn lisääminen tai murehtimisen keskeyttämisen harjoittelu.
Esimerkki pidemmän terapian sisällöstä
Esimerkki ei ole kopio todellisen asiakkaan terapiasta, vaan siihen on koottu elementtejä pidemmästä terapiatyöskentelystä:
Vesa hakeutui kuntoutuspsykoterapiaan työterveyshuollon ohjaamana. Ennen kuntoutuspsykoterapian aloittamista hän oli tavannut uupumus- ja masennusoireiden vuoksi työterveyslääkäriä ja työterveyspsykologia joitakin kertoja. Työterveysaseman psykiatri kirjoitti hänelle B-lausunnon Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian hakemista varten.
Vesa sopi terapeutin kanssa aluksi vuoden työskentelyjaksosta. Sen tavoitteiksi nimettiin masennuksesta toipuminen, masennuksen omahoitokeinojen harjoittelu ja työkyvyn ylläpitäminen pidemmällä tähtäimellä. Päätettiin myös tutkia skeemoja ja altistavatko ne mahdollisesti masennukselle. Terapian alkuvaiheessa Vesa oli sairaslomalla. Terapeutti tuki häntä sairaslomalla arkirytmin säilyttämiseen, mielihyvää edes vähän aikaansaavien ja hallinnan tunnetta lisäävien asioiden tekemiseen. Terapeutin tuella Vesa kykeni tekemään päivittäin pienen lenkin lähimetsässä, vaikka ”masennuksen ääni” yllytti häntä vetäytymään peiton alle. Vesa sopi myös työnantajansa kanssa käytännön järjestelyistä liittyen työhön paluuseen osasairauspäivärahalla. Terapiatapaamisten väliaikana Vesa tutki havaintopäiväkirjaa apuna käyttäen, millaisissa tilanteissa hänen mielialansa lähti laskemaan. Havaintopäiväkirjaa käytiin yhdessä läpi terapiatapaamisilla. Havaintopäiväkirjan kautta tuli esille, että puolison mainitessa ylennyksestä työpaikallaan Vesa ajatteli itsestään: ”Olen epäonnistunut elämässäni. Kaikki muut pystyvät parempaan kuin minä”. Vesa tunsi tilanteessa toivottomuutta, keho tuntui väsyneeltä ja raskaalta. Hän ei puhunut enää loppupäivänä juuri mitään vaimolleen, meni pitkille päiväunille eikä saanut seuraavana yönä unta. Vesa kertoi vaimon loukkaantuneen hänelle, kun hän ei onnitellut häntä ylennyksestä. Terapiassa pohdittiin, voisiko tilanteessa ajatella toisin ja miten Vesa olisi halunnut tilanteen omalta kohdaltaan päättyvän. Yhdessä ideoitiin, minkälainen ajattelu ja toiminta auttaisivat Vesaa pääsemään haluamaansa päämäärään kyseisessä vuorovaikutustilanteessa.
Vesan masennusoireiden lievennyttyä aloimme tutkia Vesan skeemoja. Skeemoja kartoittaessa tuli esille, että Vesalla oli vahvat vaativuuden, rankaisevuuden, vajavuuden ja uhrautumisen skeemat. Tutkimme Vesan kanssa, millaisissa tilanteissa hänen skeemansa aktivoituvat ja miten ne saavat hänet toimimaan. Tuli esille, että skeemat aktivoituivat toistuvasti läheisissä ihmissuhteissa ja työpaikalla. Työpaikalla skeemojen aktivoituminen aiheutti muun muassa sen, että Vesa ei voinut juuri koskaan iloita onnistumistaan työssänsä. Hän vaatii aina vain itseltään enemmän ja moitti itseään, jos koki vähänkin epäonnistuneen jonkin työtehtävän tekemisessä. Vesa havaitsi, että skeemojen aktivoituminen liittyi keskeisesti siihen, että hänen mielialansa alkoi laskea. Päätimme hakea psykoterapialle jatkoa toiseksi vuodeksi, jotta voisimme työstää vielä lisää Vesan skeemoja ja Vesa saisi tukea masennuksen omahoitokeinojen harjoitteluun. Tätä varten terapeutti kirjoitti Kelalle väliarvion terapiasta ja työterveyslääkäri B-lausunnon terapian jatkohakemusta varten. Myös Vesa toimitti Kelalle oman jatkohakemuksensa, jossa hän kertoi lyhyesti kuinka hän oli edennyt terapiassa ensimmäisen vuoden aikana ja millaisia tavoitteita hän nimeää jatkotyöskentelylle.
Toisen terapiavuoden aikana tehtiin esimerkiksi korjaavaa mielikuvatyöskentelyä, jossa työstettiin menneisyyden ja nykyisyyden tilanteita. Vesa koki, että hänen vanhemmat olivat vaatineet häneltä aina lähes täydellistä koulumenestystä ja että hänen piti käyttäytyä korostetun kiltisti ja hillitysti. Vesa opetteli tukemaan ”sisäistä lastaan”, joka koki itsensä surkeaksi ja riittämättömäksi. Vesa opetteli pistämään rajat vaativalle ja rankaisevalle sisäiselle puheelleen. Tässä hyödynnettiin muun muassa tuolityöskentelyä, jossa Vesa ikään kuin puhutteli toisella tuolilla istuvaa rankaisevaa puoltansa. Myötätuntoharjoittelun avulla vahvistimme Vesan kykyä myötätuntoon itseään kohtaan. Terapian myötä Vesa toipui masennuksesta, hän tuli tietoiseksi tunnelukoistaan ja milloin ne aktivoituvat. Hän opetteli uudenlaisia tapoja tulkita tilanteita sekä vahvisti toimintaa, joka lisäsi hänen hyvinvointia. Terapian loppuvaiheessa kertasimme Vesan kanssa vielä masennuksen ennakkomerkit ja kuinka silloin kannattaa toimia. Harjoittelimme myös mindfulness pohjaisia keinoja keskeyttää murehtiminen. Terapian lopussa sovimme, että Vesa voi tarvittaessa tulla yksittäisille ”buustauskäynneille” myöhemmin.